Sittenkin enkkuratsastaja?

Miinan tarhafiiliksiä Mill Creek Ranchilla

Heippa taas. :) On tässä vajaan viikon verran ollut työn alla postaus jos toinenkin, kunhan ne vaan ehtisi kirjoittamaan. Viikonlopusta Mill Creek Ranchilla on tulossa kilometripostaus, samoin niistä kisoista. Kuvissa tosin kestää vielä hetki, ja koska kuvatonta postausta ei kukaan halua lukea, joudutte vielä oottelemaan tovin ja voitte sillä välin lueskella tämänpäiväisestä, poikkeavasta Miinailustani.

Oltiin sovittu taas etukäteen yhteinen Miina-päivä Päivin kanssa ja tehowestern-viikonlopusta uupuneina ei kumpaakaan tuntunut huvittavan ees vilkaista lännensatulan suuntaan. Todettiin että vaihtelu virkistää ja lykättiin tammalle koulusatula ja enkkusuitset (joista irrotettiin ja piilotettiin turpis, ei sitä mihkään Miinalla tartte). Alkuun kerrattiin pitkästä aikaa vähän juoksutusta, jossa tamma pääsi mua alkuaikoina kusettamaan. Kulki ihan nätisti niin mulla kuin Päivilläkin, vaikka alkuun haahuili kiinnostus jossain pilvissä suurinpiirtein. Juoksutettiin lyhyesti vaan käynti ja ravi, ens kerralla sit taas nostetaan rimaa ehkä laukan puolelle, jos ravityöskentely alkaa sujua moitteetta.

Samoihin aikoihin tallilla pyöri Saga, joka omistaa yhdessä siskonsa ja äitinsä kanssa Miinan tarhakaverin Rikun. Päivi oli heitä auttanut karkailevan ruunan kanssa kokeilemalla Minskin naruriimua sille ja kysäisi nyt ihan huvikseen Sagalta, haluaisiko hän koittaa ratsastaa Miinalla. Toki. Päivi ratsasti ensin ja oli meistä ainoa, joka laukkasi Miinalla. Kumma kyllä, oikea laukka oli nyt työn takana. Jotenkin ihan haluton nostamaan sitä lainkaan, vaikka yleensä nostaa ajatuksen voimalla paikoiltaan! Että vääriä ropisi ja ravin kautta, mikä on hyvin harvinaista. Sit kun se laukka nousi, se oli hyvännäköistä, eikä se outous näkynyt tai tuntunut muissakaan askellajeissa. Tiedä sitten mitä ihmettä se oli, vasen laukka kuitenkin nousi ihan jees.

Saga oli seuraavana ratsastusvuorossa ja sai heti alkuun paljon ohjeita, miten Miinaa ratsastetaan. Enkkukamat oli toki tytölle tuttuja, mutta Riku taas paaaljon Miinaa tahmeampi jyrä, joten totuttelemista oli. Mahtoi tuntua oudolta, kun ei tarvinnut naputtaa pohjetta joka askeleella tai vetää ohjista pysähtyessä. Päivi ohjasi ratsukolle avoväistöä ja sulkutaivutusta, missä Miina notkeudellaan loisti ja saikin Sagalta paljon kehuja, että onpas herkkä. Kiitteli kovasti ja lupasi että saadaan puolestamme kokeilla Rikua, kunhan se toipuu sairaslomaltaan taas ratsastuskuntoon. Tiiä sitten osaanko ite ratsastaa sellasta mitä pitää kannuksilla potkia eteenpäin. :)

Kolmantena selkään kiipesin minä. Tajuttiin Päivin kanssa ettei varmaan oo koskaan käyty ihan perusasioita yhdessä läpi, että miten mitäkin on Miinalle opetettu, niinpä palattiin ihan niihin. Tein myös väistöjä, ja sulkkaria ympyrällä, mikä sitten siirrettiin uralle, kun tuntui että mulla ei taidot riitä. :D Jotenkin en kyennyt keskittymään itse taivutukseen, vaan stressasin sitä ympyrällä pysymistä, ettei lähe pienenemään tms. Uralla ei tarvinnut miettiä yhtään mihin mennään ja taivutukset oli paljon parempia. Lisää kehonhallintaharjoituksia minulle siis! Ravissa tein voltteja oikein kunnolla taivutellen, mitä länkkärissä ei tehdä, aina suoralla hevosella.

enkkukamoissa estekisoissa, kuskina Janette

länkkäkamoissa kotikentällä, kuskina minä

Jännää miten ne enkkukamat saa hevosen ihan eri fiilikseen ja toimiikin eri tavalla! Plussaa myös mahtavasta Albionin koulusatulasta, jonka kanssa Miina on paljon herkempi istunnalle kuin paksun länkkäpenkin läpi. Se sai temponlisäykset ravissa tuntumaan todella helpoilta. Jotenkin kaikki oli helpompaa kuin pitkään aikaan. Miina ei kiihdytellyt, nykinyt ohjia, säikkynyt tai venkoillut. Minä en lentänyt takakaarelle liikkeelle lähtiessä tai säätänyt ohjien pituutta ees taas lyhyiksi ja pitkiksi. Kevyellä tuntumalla Miina tuntui ja näytti tosi hyvältä, ja Päivikin totesi, että ei olla koskaan noin harmonisilta näytetty länkkäkamoilla kuin nyt. Aika ironista, eikö. :D Niin western-ratsastajaa, ja sit hevonen kulkee paremmin koulua mun kanssa...

Päätettiin sitten, että nyt pidetään taukoa laukan lisäksi westernistä. Tekee hyvää palata vähän kouluratsastukseen ja koittaa sen kautta taas jatkaa sitä laukkailua, jos ei olis ihan niin kauheaa kaahottelua kuin westernissä. Länkkäriä tuun kyllä väkisinkin menemään tässä seuraavan kuukauden sisällä enemmänkin - kun on näitä leirejä ym. - mutta en Miinalla. Sillä meen nyt koulua niin kauan että alan nähdä ikävöiden unta westernistä ja on PAKKO päästä taas länkkäpenkkiin. :)